Vittulaisuus

Tausta

'Autuaat onaniaat' on yksi monista nimistä, jolla protestanttilaista, paljon kveekareiden tunnusmerkkejä olevaa kristinuskon haaraa kutsutaan. Haara tunnetaan myös vitunpalvojina,  cuntisteina (eng. cuntists) ja Suomessa vittulaisuutena.

Haara johtaa nimensä siitä, että liikkeeseen kuuluvat palvovat naisen vaginaa ja uskovat yhteyden Jumalaan saavutettavan vain sen kautta. Vittulaisen opin mukaan miehet ovat jumalan palvelijoita, ja naiset, näiden vagina sekä etenkin orgasmi taas jumalan manifestaatio. Puhdasoppisimmillaan vittulaisuuteen kuuluu, että miehet elävät sen piirissä täydellisessä selibaatissa, vaikka pitävätkin hallussaan yhteisössä ehdotonta valtaa.

Vittulaisen opin mukaan paras ja ainoa tie Jumalan kanssa yhteyteen pääsemiseksi on nimenomaan naisen vaginan palvonta ja orgasmin tuottaminen naiselle. Tämän kuuluu tapahtua ilman penistä tai sillä suoritettavaa penetraatiota, koska muuten ihmisen nautinto sekoittuu Jumalan kanssa yhteyteen pyrkimiseen.

Miehen kokemia tuntemuksia ejakulaation hetkellä ei pidetä liikkeen parissa lainkaan orgasmina, vaan kyseessä olevan ennen kaikkea Saatanan yritys johtaa mies harhaan, pois Jumalasta ja yhteydestä tähän, joka voi tapahtua vain naisen orgasmin välityksellä.

Vittulaisuuden mukaan miehen ainoa tapa saada seksuaalinen täyttymys tapahtuukin naisen orgasmin kautta. Niissäkin vittulaisissa yhteisöissä, joissa selibaatti ei ole ehdoton edellytys, pidetään miehen orgasmia vähempiarvoisena kuin naisen. 

Naisten rooli uskon harjoittajien parissa on toimia ennen kaikkea välineenä, jolla mainittuun yhteyteen pyritään. Tästä johtuen naiset ovat liikkeen parissa vapaita saamaan orgasmeja niin paljon kuin suinkin mahdollista, sillä tätä pidetään hurskauden merkkinä. Tämän tulisi tapahtua julkisesti, jos suinkin mahdollista. Toisaalta naisten vaikutusmahdollisuudet liikkeen parissa ovat äärimmäisen rajoitetut. 

 
Syntyhistoria

Liikkeen keskusalueena voi pitää pohjoissaksalaista Fickburgin kylää, jossa uskonnon harjoittajia edelleenkin on eniten. Liike syntyi 1520-luvulla protestanttisuuden sivuhaarana, ja sen perustajana pidetään Andreas Gutlickeriä ja hänen vaimoaan Hannelorea. Opin synnyn taustalla oli Gutlickerin havainto siitä, että naisen orgasmin oli pakko olla Jumalasta lähtöisin.

Fickburgin kylän liepeillä sijaitsee Lentävän Vitun luostari, joka on edelleen alueen suosituimpia turistikohteita ja se toimii retriittinä taiteilijoille talvikuukausina. Perimätiedon mukaan kyläläiset näkivät 1578 elokuussa yötaivaalla vaginaa muistuttavan valoilmiön. Tämän tulkittiin olleen viesti Jumalalta ja luostari päätettiin rakentaa paikkaan, johon valoilmiö katosi.

1500-luvun lopulla vittulaisuutta löytyi kaikista Euroopan protestanttisista maista pohjoismaita lukuunottamatta, olkoonkin usein vain harvaan asutuilta rajaseuduilta ja pienistä, eristäytyneistä yhteisöistä. Poikkeuksen pohjoismaiden joukossa muodostaa Tanska, missä vittulaisuus levisi  muun muassa Kneppestadin kaupunkiin jo varhain, johtuen todennäköisesti sen tiiviistä yhteyksistä Fickburgiin ja muualle vittulaisuuden ydinalueille.

Brittein saarille vittulaisuus levisi 1600-luvun puolessavälissä sisällissodan ja sitä seuranneen puritaanien valtakauden aikana. On arveltu, että Oliver Cromwell olisi puritaanina tuntenut sympatiaa kyseistä protestanttisuuden haaraa kohtaan, ja spekuloitu hänen mahdollisesti jopa halunneen kääntyä itse vittulaiseksi. On kuitenkin muistettava, että Cromwellin valtakautena monilla muillakin pienillä uskontokunnilla oli suuremmat vapaudet kuin sitä edeltäneenä aikana.

Restauraation jälkeen vittulaisuuden asema saarivaltakunnassa huononi merkittävästi, ja Kaarle II:n aikana voidaan puhua suoranaisesta vittulaisiin kohdistuneesta vainosta. Anglikaaninen kirkko ei missään vaiheessa solminut siteitä vittulaisten kirkkokuntien kanssa, mutta ne onnistuivat vakiinnuttamaan asemansa Iso-Britanniassa seuranneiden vuosisatojen aikana. Kirkkokunta levisi Walesiin, Irlanitiin ja Skotlantiin, josta vittulaisuutta löytyy edelleen. Puritaanien mukana uskonto levisi myös uudelle mantereelle.

 
Opilliset erot 

Merkittävimmin vittulaisen opin eroavaisuus valtakristillisyydestä näkyy liikkeen käyttämässä versiossa Raamatusta. Gutlickerin vuonna 1527 julkaisema Pyhä Vittulainen Raamattu sisältää useita lisäyksiä, muun muassa kymmenen jaetta, jotka Raamatusta puuttuvat ja jotka sijoittuvat Ensimmäisen Mooseksen kirjan kolmannen luvun loppuun.

Vittulaisuuden keskuudessa käytettävän Raamatun ja sen lisäysten johdosta uskonhaaran ja muun protestanttilaisuuden välille syntyi oppiriita, joka johti siihen että 1563 pidetty Wichserin kirkolliskokous erotti sen kirkkokuntien yhteydestä. Erottaminen peruttiin vasta 1620, ja yhtenä syynä tähän pidetään sitä, että Fredrik V tarvitsi pohjoissaksalaisten vittulaiskaupunkien tuen kolmikymmenvuotisessa sodassa.

Vittulainen versio kolmannen luvun lopusta kuuluu:

19 Otsa hiessä sinun on hankittava leipäsi, kunnes tulet maaksi jälleen, sillä siitä sinut on otettu. Maan tomua sinä olet, maan tomuun sinä palaat.

Herra säätää naisen Pyhän Vitun kantajaksi

20 Ja Herra sanoi naiselle:

Koska sinä sallit käärmeen vietellä itsesi, olet sinä jatkossakin mieleltäsi heikko ja kuuluva miehesi käskyvaltaan.

21 Mutta koska olet kuin lapsi olet sinä oleva jatkossakin vapautettu siitä vastuusta jota miehesi puolestasi kantaa.

Kannettavaksesi minä annan Pyhän Vitun, jonka minä asetan jalkojesi väliin. Ja minä asetan sen portiksi Eedenin puutarhan iloihin, jonne te ette enää jalallanne saa astua, ja joka tästä eteenpäin on varattu vain Herran teidän Jumalanne asuinsijaksi.

22 Ja hän sanoi naiselle:

Koska rikoit sanaani vastaan ja viettelit miehesi syömään puusta, josta minä kielsin teitä syömästä, ei sinulla ole valtaa itseesi, taloosi tai karjaasi, vaan ne asetan miehesi hallintaan.

23 Ja koska rikoitte sanaani vastaan rankaisen teitä ja vien teiltä lihan ilon jonka annoin. Silloin kun haluatte jatkaa sukuanne tulee teidän tulla yhdeksi lihaksi, mutta muutoin teidän ei pidä toisiinne yhtyä.

24 Miehelle hän sanoi:

Velvollisuudeksesi asetan minä pitää huolta vaimostasi, joka tästedes on mieleltään heikko ja jonka tulee kuunnella ja totella sinua.

25 Mutta koska teit kuten vaimosi sanoi ja rikoit sanaani vastaan kiellän minä sinua koskemasta itsessäsi siihen, joka tekee sinusta miehen naisesi rinnalla. Jos vuodatat hukkaan elämän nestettäsi jolla teet hänet raskaaksi, vähenee jäljellä olevien elämäsi päivien määrä.

26 Kun haluat yhteyden Herraan, sinun Jumalaasi, on sinun ja talosi tehtävä palvoa Pyhää Vittua, jonka olen asettanut naisesi kannettavaksi. Sitä miellyttämällä kuuluu sinun minua palvoa, ja sen kautta näet Herran sinun Jumalasi.

27 Mutta koska söit hyvän ja pahan tiedon puusta on käärme saastuttanut sinut ja elämän nesteesi. Tästä syystä tulevat lapsenne olemaan perisynnin saastuttamat.

28 Tyttölapset, jotka kantavat Pyhää Vittua, ovat mieleltään heikot, ja siksi synnistä vapaat. Poikalapset on asetettu maan päälle kantamaan perisynnin taakkaa, koska he ovat siihen kyllin vahvat. 

29 Muutoin kuin halutessanne jatkaa sukuanne ei teidän tule yhtyä, sillä naisesi vittu on nyt oleva Herran sinun Jumalasi temppeli.
 
Karkotus paratiisista

30 Mies antoi vaimolleen nimeksi Eeva, sillä hänestä tuli kaikkien ihmisten kantaäiti.

31 Ja Herra Jumala teki Aadamille ja hänen vaimolleen nahasta vaatteet ja puki heidät niihin.

Vapaarunkkariaate

Vapaarunkkariaate syntyi Englannissa 1600-luvun puolessavälissä. Tuolloin monet Kaarle I:lle uskollisina pysyä halunneet yläluokan ja porvariston jäsenet perustivat salaseuroja, joista eräitä voi kuvata luonteeltaan vastavittulaisiksi. Näistä seuroista pitkäikäisin on 1644 Lontoossa perustettu ja edelleen toiminnassa oleva Terveen ruumiinkulttuurin ja sielunhoidon veljeskunta.

Jo restauraation jälkeen epäiltiin näiden salaseurojen harjoittaneen keskuudessaan vittulaisuuden kieltämää miesten itsetyydytystä, olkoonkin että varmuutta asialle ei ole. Tästä syystä sekä Englannissa 1600-luvulla syntyneet että sen esimerkin mukaan myöhemmin eri puolille maailmaa perustetut Terveen ruumiinkulttuurin ja sielunhoidon veljeskunnat tunnetaan yleisesti vapaarunkkareina.

Tietojen vähyys johtuu suuressa määrin siitä, että myöhemmin syntyneen vapaamuurariliikkeen tavoin niiden toiminnasta ei kerrota ulkopuolisille. Kummankin sisäänpääsyvaatimukset ovat erittäin tiukat, ja ne ovat perinteisesti houkutelleet jäsenikseen merkittävässä yhteiskunnallisessa asemassa olevia miehiä.

Tietojen vähyydestä johtuen vapaarunkkareihin on liitetty erilaisia uskomuksia ja muun muassa syytetty niitä saatananpalvonasta. Näitä kohtaan tunnetun epäluulon johdosta vapaarunkkarit niin ikään joutuivat vainojen kohteeksi muun muassa 1930-luvun Saksassa ja myöhemmin Neuvostoliitossa. Saman kohtalon kokivat, ironista kyllä, vapaamuurarien ja vapaarunkkarien ohella myös vittulaiset.

Suurimmat vapaarunkkariloosit sijaitsevat tällä hetkellä USA:ssa. Maailmasta löytyy myös molempia sukupuolia jäsenikseen ottavia sekä pelkästään naisille tarkoitettuja vapaarunkkarijärjestöjä. Vanhoillisimmat vapaarunkkariloosit eivät kuitenkaan tunnusta näitä vapaarunkkareiksi.

 
Nykytilanne

Nykyisin vittulaisuuden harjoittajia löytyy Fickburgin ja sen lähialueiden ohella jonkin verran muualta Euroopasta, kuten Iso-Britanniasta, sekä USA:sta. Vittulaisuuteen kuuluu, että sitä harjoittavat yhdyskunnat sijaitsevat monesti harvaan asutuilla alueilla, ja ovat usein eristäytyneitä. Isossa-Britanniassa vittulaisuutta harjoitetaan muun muassa erittäin luoksepääsemättömillä Addolwrffycin saarilla.  

Suomeen vittulaisuus levisi 1800-luvun alussa herätysliikkeiden synnyn aallossa ja sen harjoittajia löytyi liikkeen kukoistuskautena eniten Lapista. Vittulaisuuden harjoittaminen hävisi pitkäksi aikaa, kunnes se heräsi uudelleen 1970-luvun alussa.

Tätä liikkeen haaraa kutsutaan joskus uusvittulaisuudeksi. Suomessa toimii 1971 perustettu Vittulaisuuden Ystävien Seura ry, mutta sillä ei ole virallista uskonnollisen yhdyskunnan asemaa.

2000-luvun alussa Euroopassa ja USA:ssa syntyi kaksi vittulaisuuden haaraa, joita kutsutaan ateistiseksi vittulaisuudeksi sekä pakanalliseksi vittulaisuudeksi. Nämä eroavat valtavittulaisuudesta siinä, että ne noudattavat uskonnon ulkoisia käytäntöjä, mutta ilman kristillistä sisältöä, tai korvaten sen esimerkiksi wiccalaisella uuspakanallisuudella.

Kyseiset haarat eivät ole kuitenkaan järjestäytyneitä, ja kumpaakin voisi kutsua enemmän aatesuunniksi tai filosofioiksi kuin uskonnoksi. Vittulaisuuden harjoittajien keskuudessa näiden aatesuuntien asema on hyvin kiistanalainen eikä valtavittulaisuus tunnusta kummankaan harjoittajien kuuluvan uskontonsa piiriin.

Koska painottuu suuressa määrin uskonnon ulkoisiin tunnusmerkkeihin ja on sisällöltään ennen kaikkea seksuaalinen, on ateistista vittulaisuutta ajoittain syytetty antifeminismistä ja nähty se jopa eräänlaisina muunnelmana Yhdysvalloissa syntyneestä gorealaisuudesta. Tälle tulkinnalle ei kuitenkaan ole perusteita.

Myös pakanallinen vittulaisuus on aatteena kiistanalainen, koska uskonnon käsityksiä on vaikea yhteensovittaa erilaisiin pakanallisiin oppirakennelmiin. Wiccalaiset ovat muiden pakanaverkostojen ohella sanoutuneet irti pakanallisesta vittulaisuudesta, koska uskonnon käsitys naisen asemasta on ristiriidassa wiccalaisuuteen olennaisena osana kuuluvan feminismin kanssa.

Tässä yhteydessä maininnan arvoinen on indo-tiibettiläinen Yoni Puja -rituaali, joka sisältää monia vittulaisuuden elementtejä. Rituaalin nimi tulee sanskriitin kielestä ja merkitsee sananmukaisesti vitun palvontaa. (Yoni = vulva, Puja = palvoa, rituaali.) Se eroaa kuitenkin vittulaisuudesta siinä, että luonteeltaan selkeästi pakanallinen ja liittyy naispuolisen jumaluuden palvontaan. Näin ei olekaan yllätys, että pakanallinen vittulaisuus on omaksunut monia tiibetiläisen uskonnon elementtejä.


Hävyttäret

Erityispiirre Suomessa harjoitetussa vittulaisuudessa, jonka myöhempi, suomalaiskansallinen versio pakanallisesta vittulaisuudesta on niin ikään ottanut omakseen, on niin sanottujen hävytärten palvonta. 

Sanan etymologia on epäselvä, ja joidenkin tutkijoiden mukaan alkuperäinen muoto olisi hyvätär, joka olisi vittulaisuuden myötä kääntynyt muotoon hävytär. Toisten mielestä alkuperäinen muoto taas olisi juuri hävytär, joka vain on siistitty kansanperinteen kerääjien toimesta.

Hävyttäret ovat vanhaan suomalaiskansalliseen mytologiaan kuuluvia olentoja, jotka voidaan laskea kuuluvat keijukaisiin (tai keijuihin). Hävyttäret eivät uskomusten mukaan ole hyviä tai pahoja, vaan lapsenomaisia, leikkisiä ja ilkikurisia, vaikkakin seksuaalisia olentoja.

Uskomusten mukaan hävyttäret kiusaavat leikeillään miehiä näiden nukkuessa, ja saavat nämä näkemään eroottisia unia. Hävytärten vierailun uskottiinkin vittulaisten mukaan osaltaan selittävän miehen kiihottuneisuuden tämän herätessä.

On esitetty, että muun muassa tästä syystä suhtautuminen seksuaalisuuteen ei ollut Suomen vittulaisten keskuudessa läheskään yhtä kielteinen kuin uskonnon ydinalueilla Euroopassa.

Kansanperinteen niin ikään tuntemien häjytärten sen sijaan on yleisesti katsottu olevan eri olentoja kuin hävytärten. Uskomusten mukaan häjyttäret olivat sisariaan vähemmän lapsenmielisiä ja ilkikurisia, mutta pahansuovempia olentoja.

Häjyttäret kiusasivat miesten sijaan naisia, etenkin näiden kuukautisten aikaan, mutta joskus myös muulloin. Häjyttäristä löytyy useita mainintoja miesväelle osoitetuista kansanviisauksista, mutta usko niihin näyttää keskittyneen ennen kaikkea Pohjanmaalle.

Lähde: Wikipedia

Kuvat:

Vittulainen aviopari korjuutöissä. Tuntemattoman tekijän puupiirros 1600-luvulta.
Pierre-Louis Chatte-Lécherin (1775–1841) maalaus “Le adorateur”.

Pyhä Vittulainen Raamattu.

Vittulainen miehen korsetti ja siveysvyö 1800-luvun alusta.

Nykyajan uusvittulaisen rintanappi.